Tekstit

Lipuen kohti Koivuluotoa

Kuva
Helteisenä juhannuspäivänä pakkasimme mukaan ruokaa ja juomaa pariksi päiväksi ja suuntasimme ulkosaaristoon, itäiselle Suomenlahdelle. Meri oli peilityyni ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Tähän mennessä osasimme jo käyttää veneen radiota ja radiossa soi kuin tilauksesta Fitzgeraldin  Summertime. Vene lipui hiljalleen saarien ohitse, mihinkään ei ollut kiire eikä lopullinen määränpääkään ollut vielä selvillä. Ei tarvinnut suorittaa eikä olla tehokas, sai itse asiassa olla ihanan tietämätön tulevasta. Haapasaari jäi oikealle ja suuntasimme ulkokautta kohti itäisen Suomenlahden parhaita saaria, Ulko-Tammiota. Istuin pitkään veneen keulassa ja tuijotin horisonttiin. Näkymä oli tasainen ja rauhallinen. Vähitellen sisäinen hälinä lakkasi ja mieli rauhoittui. Huomasin poistuneeni kiireisestä tilasta.  Olimme haaveilleet rauhallisesta poukamasta, minne kiinnittyä. Kokeilimme onneamme Ulko-Tammion saaressa mutta sekä länsi-ja itäsatamassa oli sen verran veneitä, että päätim...

213 merimailia matkaa kotiin

Kuva
"Kaukana tyrskyjen alla, syvällä maan uumenissa jyskytti sydän, kumeasti, pehmeästi ja säännöllisesti. Saari on elävä, ajatteli isä." Muumipappa ja meri Olemme kotona Kotkan Hirssaaressa. Käymme yhtenään parvekkeella moikkaamassa Berttaa. Siellä se nyt kelluu, kotisatamassa. Ajoimme veneen kotiin Helsingin Tervasaaren venesatamasta maanantaina yhdeltä istumalta paria pysähdystä lukuunottamatta. Eväät söimme Porvoon ulkosaaristossa sijaitsevalla Äggskärin saarella, tankkaamaan pysähdyimme Tirmoon saaristokeskukseen ja jaloittelimme Svartholman linnoitussaarella. Oli mitä upein veneilysää. Vihdoin aurinko paistoi, oli tyyntä ja seurakin edelleen mitä mainioin. Vitsailimme mieheni Juhon kanssa, että pitkästä matkasta ja alkumatkan haastavista sääolosuhteista huolimatta olemme edelleen yhdessä, eikä venettäkään ole vielä laitettu myyntiin. Viimeisen etapin evästauko Äggskärin retkisatamassa. Kotimatkalla merimaileja kertyi yhteensä 213. Pysähdyimme jaloittelemaan Loviisan edustal...

Ranskattaren kutsu

Kuva
"Veneet ne vasta ovat jotain. Minä olen aina pitänyt niistä."  - Tove Jansson Juhannussaaton vietossa Skipperin vuokraveneellä Pyhtään Kaunissaaressa. Olen aina haaveillut omasta veneestä. Minulle meri merkitsee täydellistä vapautta ja vene mahdollistaa merellä liikkumisen. Maa jää taakse, myös murheet ja huolet. Kun olin lapsi, isälläni oli kaksi venettä. Eräänä päivänä isä tuli töistä kotiin ja kertoi ostaneensa pienen veneen. Seuraavalla viikolla isä tuli töistä kotiin ja ilmoitti ostaneensa Sipoon saaristosta oman saaren. Eikä mennyt kauaakaan, kun isä riemuitsi uusimmasta hankinnastaan, vielä vähän isommasta veneestä, Bayliner 3288:sta. Se olikin todella suuri flybridgeineen, hytteineen ja sohvineen. Perheemme eli tuolloin 1980-luvun kulta-aikaa, jolloin kaikki tuntui saavutettavalta ja mahdolliselta. Sitten tuli lama ja kuten arvata saattaa, perheellämme ei enää ole omaa venettä eikä saartakaan. Isänikin on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. On kuitenkin pitkälti lapsuude...