Ranskattaren kutsu
"Veneet ne vasta ovat jotain. Minä olen aina pitänyt niistä." - Tove Jansson
Juhannussaaton vietossa Skipperin vuokraveneellä Pyhtään Kaunissaaressa.
Olen aina haaveillut omasta veneestä. Minulle meri merkitsee täydellistä vapautta ja vene mahdollistaa merellä liikkumisen. Maa jää taakse, myös murheet ja huolet. Kun olin lapsi, isälläni oli kaksi venettä. Eräänä päivänä isä tuli töistä kotiin ja kertoi ostaneensa pienen veneen. Seuraavalla viikolla isä tuli töistä kotiin ja ilmoitti ostaneensa Sipoon saaristosta oman saaren. Eikä mennyt kauaakaan, kun isä riemuitsi uusimmasta hankinnastaan, vielä vähän isommasta veneestä, Bayliner 3288:sta. Se olikin todella suuri flybridgeineen, hytteineen ja sohvineen. Perheemme eli tuolloin 1980-luvun kulta-aikaa, jolloin kaikki tuntui saavutettavalta ja mahdolliselta. Sitten tuli lama ja kuten arvata saattaa, perheellämme ei enää ole omaa venettä eikä saartakaan. Isänikin on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. On kuitenkin pitkälti lapsuuden veneretkien ansiota, että janoan meriseikkailuja edelleen ja huomaan kaipaavani vesille.
Juhannussaaton vietossa Skipperin vuokraveneellä Pyhtään Kaunissaaressa.
Olen aina haaveillut omasta veneestä. Minulle meri merkitsee täydellistä vapautta ja vene mahdollistaa merellä liikkumisen. Maa jää taakse, myös murheet ja huolet. Kun olin lapsi, isälläni oli kaksi venettä. Eräänä päivänä isä tuli töistä kotiin ja kertoi ostaneensa pienen veneen. Seuraavalla viikolla isä tuli töistä kotiin ja ilmoitti ostaneensa Sipoon saaristosta oman saaren. Eikä mennyt kauaakaan, kun isä riemuitsi uusimmasta hankinnastaan, vielä vähän isommasta veneestä, Bayliner 3288:sta. Se olikin todella suuri flybridgeineen, hytteineen ja sohvineen. Perheemme eli tuolloin 1980-luvun kulta-aikaa, jolloin kaikki tuntui saavutettavalta ja mahdolliselta. Sitten tuli lama ja kuten arvata saattaa, perheellämme ei enää ole omaa venettä eikä saartakaan. Isänikin on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. On kuitenkin pitkälti lapsuuden veneretkien ansiota, että janoan meriseikkailuja edelleen ja huomaan kaipaavani vesille.
Keväällä 2020 kävimme mieheni kanssa haaveilemassa venemessuilla ja koko hallin jo kiertäneenä päädyimme sattumalta Skipperin esittelypisteelle, jossa Yamarinin kaupunkiveneet olivat esillä. Kuukausimaksulla voisimme parin kuukauden päästä itsekin veneillä sellaisilla veneillä. Innostus kasvoi ja päästyämme kotiin, otimme Skipperin jäsenyyden. Pian koitti toukokuu, jolloin veneilykausi starttasi. Samana keväänä Suomeenkin levisi koronavirus, joka pienensi kaikkien maailmaa ja teki matkustamisesta lähes mahdotonta. Skipperin mahdollistamat veneretket olivat sen kevään ja kesän ehdottomia kohokohtia. Veneilimme lähes joka viikko ja teimme unohtumattomia reissuja Helsingin, Espoon ja Porvoon saaristoon. Retkeilimme mm. Kaunissaareen, Länsi-Tonttuun, Pihlajasaareen, Malkasaareen, Stora-Brändöseen, Norkullalandetiin, Pirttisaareen sekä loppuhuipennuksena kesän päätteeksi veneilimme Söderskärin majakalle. Keväällä 2021 Skipperin kaupunkiveneet tulivat myös Kotkaan ja viime kesän veneilimme vuokraveneillä tutustuen Itäiseen Suomenlahteen.
![]() |
| Länsi-Tonttu on karu, kallioinen saari Helsingin ulkosaaristossa. Saaressa on suojaisa poukama, jonka kallion kiinnityskoukkuihin veneen sai helposti kiinnitettyä. |
![]() |
| Pirttisaari sijaitsee Porvoon saaristossa, n. 10km mantereesta. Saareen pääsee omalla veneellä. |
![]() |
| Söderskärin majakka sijaitsee Porvoon ulkosaaristossa, noin tunnin venematkan päässä Helsingistä. |
Skipperin vuokraveneet olivat oiva tapa tutustua veneilyyn ja vahvistivat ajatusta oman veneen hankkimisesta. Muutimme mieheni kanssa Kotkan Hirssaareen kesäkuussa -21 ja tuijoteltuamme parvekkeeltamme Hirssaaren asukasyhdistyksen venesatamaa viime kesän, päätimme tehdä unelmista totta ja syyskuun alussa ostimme oman veneen! Olimme kesän aikana käyneet katsomassa useampaa venettä; Finnmasteria, Aquadoria, kahta eri Galiaa, Yamarineja yms. Lopulta ostimme ranskalaisvalmisteisen veneen, Beneteau Antares 6,8. Itse olen kutsunut ranskatarta Bertaksi lähes vuoden. Ostimme veneen yksityiseltä henkilöltä Turun seudulta. Nähdessäni veneen laiturissa, viehätyin heti. Vene oli kaunis, pelkistetty ja avara, se yksinkertaisesti "had me at hello." Vain hetken asiaa pohdittuamme, olimme vakuuttuneita, että tästä tulisi meidän vene. Venekauden ollessa jo lopuillaan, päätimme laittaa veneen talviteloille ja ajaa veneen merireittejä kotiin vasta keväällä 2022. Vene talvehti Aaslaluodon saarella Rymättylässä ja sieltä alkaa huominen seikkailumme!
Vihdoinkin lähes vuoden odotuksen jälkeen, lähdemme mieheni kanssa hakemaan venettä Aaslaluodolta kotisatamaan Kotkan Hirssaareen. Tavoitteena on ajaa vene perjantaihin mennessä Helsinkiin, Tervasaaren venesatamaan, josta matka kotiin jatkuu viikonlopun jälkeen. Ensimmäisen yön vietämme Örön linnakesaarella, josta matkaamme kohti Barösundia. Miten jännittävää! Tänään pakkaamme mukaan paljon lämmintä vaatetta, merikartat, kiikarit, vaahtosammuttimen, sumutorven, veneen patjat, pelastusliivit, eväitä ja veneen avaimet. Tunne on odottava. Tällaista seikkailua olen janonnut koko aikuisikäni ja nyt se vihdoin tapahtuu. Bertta, tervetuloa kotiin <3
Kuva Bertasta juuri ennen talviteloille nostamista. Hassua ajatella, että huomenna se odottaa meitä tuossa samassa paikassa.

Tämä poijuhaka oli aikoinaan perheemme Bayliner-veneessä. Huomenna se lähtee matkallemme mukaan.
Ympyrä sulkeutuu <3





Olipa venekuumetta nostattavaa luettavaa!
VastaaPoistaKiitos Eeva💙