Lipuen kohti Koivuluotoa
Helteisenä juhannuspäivänä pakkasimme mukaan ruokaa ja juomaa pariksi päiväksi ja suuntasimme ulkosaaristoon, itäiselle Suomenlahdelle. Meri oli peilityyni ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Tähän mennessä osasimme jo käyttää veneen radiota ja radiossa soi kuin tilauksesta Fitzgeraldin Summertime. Vene lipui hiljalleen saarien ohitse, mihinkään ei ollut kiire eikä lopullinen määränpääkään ollut vielä selvillä. Ei tarvinnut suorittaa eikä olla tehokas, sai itse asiassa olla ihanan tietämätön tulevasta. Haapasaari jäi oikealle ja suuntasimme ulkokautta kohti itäisen Suomenlahden parhaita saaria, Ulko-Tammiota. Istuin pitkään veneen keulassa ja tuijotin horisonttiin. Näkymä oli tasainen ja rauhallinen. Vähitellen sisäinen hälinä lakkasi ja mieli rauhoittui. Huomasin poistuneeni kiireisestä tilasta. Olimme haaveilleet rauhallisesta poukamasta, minne kiinnittyä. Kokeilimme onneamme Ulko-Tammion saaressa mutta sekä länsi-ja itäsatamassa oli sen verran veneitä, että päätim...